2 viikkoa, niin kauan kesti mielenterveydet! Lennon piti lähteä muutaman tunnin kuluttua, mutta kone oli ylibookattu, jotenlähtö siirtyy huomiseen. Kohtalo!

 Jos joku joka on blogitekstejä lukenut ja EI ole ymmärtänyt , että ne on kirjoitettu huumorin kanssa, eikä täysin vakavissaan, niin pahoittelut.. Tero ei mua tänne raahannut, vaan lähdin omasta tahdosta , Teron estelyistä huolimatta.Teron isä oli myös hyvin vastaan sitä, että tuun ja mielipide tais olla se että kyllä niitä muitaki ämmiä löytyy. I-h-a-n-a-a, varsinkin kun ottaa huomioon sen , että mun vanhemmat on aivan ihania Teroa kohtaan, eikä sanallakaan arvostellu mun päätöstä lähteä tänne. Kaikissa viesteissä jotka vanhemmat lähettää, on aina Terolle terveiset. Mutta Teron isän mielestä  mä oon lähinnä Teron tiellä ja typerä kun haluan jäädä tänne.  

 Kävin pimeen tullen kaupassa yksin ja muutos oli niin järkyttävä, kun ei ollut Tero vierellä. Jokainen mies, poliisi, kaupantyöntekijä vinkkasi silmää. Kaupassa meitä monena päivänä palvellut kundikin tuli valitsemaan mehut puolestani ja kantoi ostoksia . Hän myös kysyi " well what do you think about my country???" Oli pakko vastata " i love it so much" .

  Ei Kamerun ole niin paha, mutta vaikeaksi tekee kaiken se , että mulla ei ole vaihtoehtoja täällä. Mun on oltava joka päivä 21-05 kotona yksin, nukahdetaan 7 aamulla ja herätään viideltä iltapäivällä, vietetään neljä tuntia Teron kanssa ja sama taas alusta. Se ei ole helppoa  ja se tekee mut hulluksi. Kun riidellään, ei voi vaan lähteä ulos tuulettumaan, ei voi soittaa kaverille ei voi tehdä oikein mitään ja se purkautuu tyhminä tekoina.

No , mutta mukavempiin asioihin. Ostan koiranpennun ja annan sille nimeksi John, Teron isän  mukaan.